Ilmoitus.

Muutimme.
Koko revohkan kuulumiset jatkossa osoitteessa http://heporanta.blogspot.fi

Vanha blogi jää näille sijoilleen, joten vanhoja postauksia voi jatkossakin käydä lukemassa.

Aurinkoista kesän jatkoa kaikille!

Poika on tullut kotiin.

Eilen illalla hain tamman sisälle, koska rouvalla oli vahatipat, tai jotkut sen oloiset, ei nyt ihan oppikirjan mukaiset, mutta sinne päin.

Koko yön kävin katsomassa parin tunnin välein, ei siellä vedettiin unta palloon tai syötiin. Aamuviiden aikaan talliin hiipiminen ei enää onnistunut, vaan tamma halusi ulos. Vein ne sitten pihalle ja menin nukkumaan.

Seitsemän aikaan kurkein ikkunasta, ei kummempia, ajattelin, että voin nukkua vähän aikaa vielä.

Vähän ennen yhdeksää herään siihen, kun äiti ryntää ovesta ja ilmoittaa, että Kuulalla on varsa.

Jaahas, rouva päätti sitten varsoa pihalle.
Eikä siinä ollut sitten kauaa nokka tuhissut, äiti sanoi, että oli kahdeksan jälkeen vilkaissut hevosia ja silloin kaikki oli ollut ok.

Kuula oli jo nuollut vauvan puhtaaksi ja jälkeiset oli kaikki tulleet, napanuora siististi poikki, kun menin tarhalle.
Roope näytti vähän kummastuneelta naapuritarhassa. Sillä oli vähän sellainen "Mistä tuo pikkukaveri oikein tuli?"- ilme. Mutta hienosti poni hoiti nuo kätilön hommat toiselta puolen aitaa. ;)

Varsa nousi tunnin päästä ylös ja yritti nisälle, mutta tamma kääntyi aina pois. Vein sen tallin seinään kiinni, mutta varsa ei vaan löytänyt nisää. Laitoimme ne sitten karsinaan, varsa vaan on niin pirun itsepäinen, eikä olisi halunnut emän perässä tulla, vaan lähti seikkailemaan ties minne. Tuo meidän silta on kanssa vähän paha, mutta urheasti pikkumies siitä kiipesi.

Juotin sitä pari kertaa pullosta, kun tamma antaa kyllä lypsää ja päästää nisälle, kun on itse päästä kiinni. Vihdoinkin onnistuimme ja varsa kävi ihan itse maitobaarissa, vaikka aika taiteenlaji se kyllä on, saada pää oikeaan asentoon ja pysyä vielä pystyssä. :)

Nyt seuraillaan tilannetta ja annetaan hevosten huilata karsinassa.

Omasta maasta pitäisi heinä tehdä, eilen käytiin jo hakemassa ostoheinää 300 paalia, oli hieno ilmakin, mikäs sen upeampi tapa viettää sunnuntaipäivää.

Minä lähden talliin katsomaan, ihailkaa te meidän oripojan kuvia. :)

 Todella huojentunein terveisin: Monika

Kesäkesäkesä!

Ihan vain sillai pikaisesti tulin vähän päivittämään.

Tarkoitus olisi poistaa hevosten kotisivut lähitulevaisuudessa ja siirtää kaikki informaatio ja löpinät tänne blogin puolelle. Käy tuo päivittäminenkin sitten vähän kätevämmin.
Lisäsin yläpalkkiin hevosten omat sivut, joista siis löytyy samat tiedot, kuin kotisivuilta.

Täällä ollaan tulisilla hiilillä, koska tamman varsominen lähestyy. Toivottavasti kaikki vain menee hyvin... Hermostuttaa.


Roope on ilmoitettu heinäkuun alkupuolella Kokemäen poninäyttelyyn.
Toivottavasti saan valokuvaajan mukaan, että saataisiin joskus kuviakin jostain tapahtumasta, missä ollaan.

Nyt menen jatkamaan kesäloman viettoa. Aurinkoista kesän jatkoa kaikille!

Jo joutui armas aika...

...vielä ei ihan ole suvi suloinen, mutta mihin vuosi taas vierähti?

Viime kesä meni, no vähän kiireessä.

Mutta tiedättekö, paljon saatiin aikaankin.

Istun tällä hetkellä oman taloni työhuoneessa ja ikkunasta iltahämärässä näkyy siirtotallin pääty. Jos nousen ylös ja kävelen keittiöön, voin katsella omia hevosiani, omassa (1/3 valtakuntaa) pihassa. Pitkä oli matka ja paljon on tehty työtä, vuodatettu verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta voin sanoa, että kyllä kannatti. En ole varmaan ikinä ollut onnellisempi.

Kuula ja Roope tulivat kotiin kesän lopussa, en vain muista päivää. Se oli varmaan 9.9. Ehkä. Mutta sen muistan, kun ajoin tuota suoraa hevoskoppi perässä kohti kotia ja sanoin apukuskille, että tämä on se päivä, kun minä lupasin tammalleni kauan sitten. Lupasin Kuulalle, että vien sen pois Ypäjältä ja sen lupauksen pidin 31.1.2005. Kun lähdimme ensimmäisestä yhteisestä kodistamme pois 2008, lupasin, että jonain päivänä me muutetaan omaan kotiin ja sieltä me ei lähdetä koskaan pois. Nyt me ollaan siellä, täältä meitä ei kukaan aja pois.

Yksi unelmani toteutuu toivottavasti ensi kesänä. Kuula on nimittäin kantavana! Isäorina on kertakaikkiaan upea Kesä-Toto. Tiedän, että ihmiset eivät valintaani ymmärrä ja varsasta tulee todennäköisesti tosi iso ja tosi punarautias, mutta minä haluan vähän erisukuisen varsan. Ei kaikkia Suikkuun meneviä tarvitse astuttaa Vokkerlaisilla. Toivon todella kovasti tammavarsaa, mutta juhannuksen tienoilla se sitten nähdään, että mitä sieltä tulee vai tuleeko mitään. Toivottavasti kaikki menee hyvin, suurin pelkoni on, että menetän sekä varsan, että tamman...

Siirtotallistamme en olekkaan turinoinut. Ostettiin viime keväänä yksityiseltä vuonna 2007 rakennettu kahden hevosen siirtotalli välitilalla. Se on todella hieno. Toisessa karsinassa on lattiassa pari kuoppaa ja edellistalvena sitä on käytetty mopokorjaamona, joten lattialla on pari öljyläikkää, mutta se ei tahtia haittaa. Pesin tallin kesällä ja maalasimme pohjavärin piiloon. Tallista tuli mustikansininen, tykkään väristä vaikka sekin herätti vähän ihmetystä... Ensi kesänä vielä laitetaan koristelaudoitukset kuntoon ja sitten se on valmis. Isä teki hienon sillan, että hevoset pääsevät talliin. Lastaussiltoja inhoava Kuulakin saatiin maaniteltua talliin ensimmäisellä kerralla melkein viidessä minuutissa. :) (Kuvassa tallin ympärillä ei ole vallihautaa, vaan sähkökaapelille on kaivettu uoma...)

Ai niin, kun haimme Kuulaa kotiin Kylämäestä... Kiitos muuten Elinalle ja henkilökunnalle Kuulan saattamisesta onnelliseen tilaan ja hyvästä hoidosta! Tamma oli sitä mieltä, että hän ei lähde. Lastasimme sitä kolme tuntia. Tosi kiva, onneksi jotkut ihanat ihmiset tulivat auttamaan ja pakotimme tamman koppiin, jossa se matkasi ihan ilman ongelmia kotiin. Olin varma, että se saa siinä jo keskenmenon, sen verran raivona neiti oli.

Roope on ollut taas harmittavan vähällä liikunnalla. Oikein ottaa päähän, tarvitsemme ryhtiliikkeen. Eilen se palasteli kaksi aitatolppaa, ehkä sen olisi aika ruveta tienaamaan vähän rahaa, että saadaan kulut peittoon (never). Pakotan kohta naapurin lapset ratsastamaan sillä, että saa edes jotain liikuntaa. ;) (Edelleen peräänkuulutan niitä innokkaita ponityttöjä, missä olette?!?)

Ensi kesäksi onkin sitten paljon puuhaa. Varsa syntyy, talli pitää laittaa kuntoon, heinät korjata omalta pellolta, tehdään isommat tarhat, Roopen ajattelin viedä ainakin yksiin näyttelyihin. Lisäksi talo pitää viimeistellä ulkoa, tehdä pihat ja autotalli loppuun, että saadaan lopputarkastus tehtyä tähänkin projektiin. Ja vielä jos ehdittäisiin korjaamaan navetan katto ja välikatto. Taidan perustaa "työleirin" ja myyn elämysmatkoja kalliilla helsinkiläisille. Pääsee maatilantöihin ja ehtoolla voidaan sitten paistaa nuotiolla makkaraa ja käydä rantasaunassa.

Mutta ihanaa alkanutta vuotta kaikille, jotka täällä edes sillon tällöin käyvät! Yritän uusia blogin ilmettä ja kotisivuja jossain vaiheessa ja useammin voisi muutenkin päivitellä. ;)

Kiireen keskeltä; Moi.

Jaahas.
Sitä oltaisiin taas edetty vuotta jo siihen pisteeseen, että kevät yrittää tunkea sitkeästi esille.

Ja se on ihanaa!
Kevät on melkein parempi vuodenaika, kuin kesä. Melkein.

Roope kotiutui tuossa alkukuusta takaisin Huittisiin.
Haimme sen työkaverini kanssa Seinäjoen raviradalta.
Kovasti se on jykevöitynyt ja jotenkin aikuistunut. Ja klipattu. Voi että se on hassun näköinen. Mutta klippaus on kyllä kätevä. Voi olla, että se klipataan ensi syksynäkin.

Nyt olen epätoivoisesti yrittänyt mahduttaa aikatauluun ponin ajamista, että saisin viedä sen Kokemäelle hiittiraveihin. Olisi kiva nähdä poni kipittämässä radalla, vauhtia siltä kyllä löytyy. Ehkä loppukesästä voisi haaveilla jotain pientä lähtöäkin. Ehkä.

Näyttelyitäkin katselin sillä silmällä.
Turku, Ylöjärvi ja Loimaa ovat sellaisia varteenotettavia vaihtoehtoja. Paitsi, että Loimaan näyttely menee taas päällekkäin eräiden koiranäyttelyiden kanssa... No, onhan Turussa ja Ylöjärvessä tarpeeksi. Haluaisin vain tietää mitä tuomarit sanoo siitä täysikasvuisena orina.
Syksyllä saattaa nimittäin Roope-pojalle käydä kylmät ja voi olla, että ruunautan sen. Paitsi, jos se pärjää näyttelyissä ja jos raviura kulkee hyvin.
(Lue: ei pelkoa.)

Kuula ei ole vielä tänä keväänä näyttänyt kunnolla kiimaa...
Haluaisin siitä NIIN KOVASTI varsan. Kaikki sormet ja varpaat ristiin, että tänä kesänä tärppäisi ja kaikki menisi hyvin ja ensi vuonna meillä olisi tammavarsa.

Tässä alkaa nyt pikkuhiljaa olla sellaiset hetket käsillä, että oma talli alkaa olla ajankohtainen, sillä talo alkaa olla kohta valmis.
Se, että sauna ja pesutilat + khh ovat alkutekijöissään ei meinaa mitään.
Minun toiveeni Heporannasta alkaa olla hyvällä mallilla.

Tänään kävimme katsomassa kahden hevosen siirtotallia. Se oli mahtava! Todella siisti ja isokokoinen. Sisäpesu, ruokakupit paikalleen ja kiinnitysnarut koukkuihin +  ulkopuolelta maalaus ja se on täydellinen!
Kunhan nyt vain saataisiin se kotiin, niin pääsisi "sisustamaan".
En malta odottaa, että hevoset saadaan kotiin.

 

Kuulumiset 2011.

Melkein vuosi meni tätä päivitystaukoa.

No, ei se mitään, eipä tässä vuodessa ole juurikaan mitään tapahtunut.
Ja bannerikin on vielä toistaiseksi ajankohtainen, vaikka ulkona ei lumi juurikaan tahtia haittaa.

Viime kesä meni töissä, hevoset olivat laitumella ja silloin tällöin kävin ajelemassa. Roope piti viedä Kokemäen näyttelyihin, mutta unohdin ilmoittaa sen... Kuulan astutus meni metsään, koska tamma ei näyttänyt kesäkuulla ollenkaan kiimaa, enkä ruvennut sitä sitten asemalla raahaamaan.

Sen verran äksöniä oli heinäkuun alkupäivinä, että Roopen tarhakaveri muutti uuteen kotiin ja Roope päätti sitten yhtenä päivänä mennä muiden kanssa samaan tarhaan. Ketään ei ollut näkemässä episodia, mutta kun ihmiset kotiutui töistä, niin kaikki kolme olivat samassa laitumessa ja söivät. Joskin kaikki olivat hikisiä ja Roopella oli muutama vekki siellä täällä.
Yksi naarmu vasemman korvan tykönä, yksi ruhje ryntäissä ja syvä haava oikean silmän alla. Kuula on sille luultavasti näyttänyt, että mitä kuuluu ja kuka käskee.

Roope sai antibioottikuurin ja särkylääkkeitä ja viikon ulkoilukiellon.
Oli siinä kova paikka pojalle olla karsinassa viikko. Haavaa huuhdeltiin ruiskulla kaksi kertaa päivässä, muut olivat lievempiä ja ne vain putsasin.
Aluksi se oli vain yöt ulkona ja päivät sisällä, ettei mene ötököitä haavoihin. Onneksi haavat paranivat hyvin, silmän alla on havaittavissa pieni haalea arpi, mutta kyllä kovalla jätkällä pitää muutama arpi ollakkin.

Syyskuun loppupuolella Roope lähti ylläpitoon.
Nyt se vaihtaa, luultavasti tänä viikonloppuna, paikkaa. Raviponiksi sen olisi kuitenkin tarkoitus päätyä ja sehän tässä on pääasia.

Kuula voi paksusti. Uittaa häntäänsä kuralammikoissa ja komentelee Jyminää.
Harmittaa, kun aika on niin kortilla, ettei kamalasti ehdi liikuttelemaan ja tuo pimeys...

No, jonain päivänä me päästään molemmat samaan pihaan ja tämä kiire hellittää ja elämä on ihanaa. Sitä päivää odotellessa. :)

Otukset huurteessa.

Eilen kävin tallilla viemässä lahjat ja ottamassa vähän talvikuvia.
Ajamaan en tarjentunut mennä, mutta jospa huomenna sitten, kun saadaan nämä joulun pakolliset sukulaiskierrokset alta pois.

Erittäin hyvää joulun jatkoa kaikille!

ps. Lisää kuvia galleriassa.